Esterin viime kauden lopulle kaavailtu kilpailu-uran avaaminen peruuntui viime tipassa, kun keskenkasvuinen kuonolainen rupesi toheloimaan treeneissä: kisoja edeltävissä ryhmätreeneissä pää kääntyi yllättäen ulospäin. Kisailmoittautumiset tietysti peruttiin. Muutaman soolojuoksun jälkeen kokeiltiin treenata uudestaan kavereiden kanssa, ja silloin pää kääntyili pariinkin otteeseen. Esterin ensimmäinen ratakausi loppui siis melko synkeissä tunnelmissa.
Päätimme aloittaa keväällä ihan alusta, ja koko tähänastinen kausi on juostu määrätietoisesti yksin. Tai no, onhan tässä juostu täyttä rinksaa, koira edellä ja emäntä perässä. Mutta muita koiria ei ole uskallettu ottaa radalle kirittämään, vaan Ester on juossut ylhäisessä yksinäisyydessään sekä treeneissä, että niiden ihan oikeiden kisojen testikoirana (samalla kun emäntä on istunut tikkana toimiston luukun takana tai kulkenut eläinlääkärin sihteerin hommissa). Hinkkaamisesta on ilmeisesti ollut apua, sillä tytskä on nyt tarttunut vieheeseen nasakasti kiinni, ja viime viikolla Kartanon kannuissa meni niinkin vauhdikkaasti, että Ester pinkaisi 350 metrin koevedon aikaan 23:68.
Uskaltauduimme lopulta kokeilemaan starttaamista toisen koiran kanssa, ja Esterin kaveriksi 280 metrille ilmoittautui vinkeä herrasmies Vinski. Lähtö sujui hienosti, ja ellei vähäistä linjojen hakemista ensimmäiselle suoralle lähdettäessä oteta lukuun, niin Ester juoksi varmasti ja innolla – Vinskin etumatka ei pienentynyt, mutta ei kyllä kasvanutkaan. Ja emäntä pysyi rauhallisin mielin, kun vieressä koppien takana seisoi todellinen konkari. Ester veti kunnialla loppuun koko matkan, uskaltautui jopa nuuskuttelemaan viehettä Vinskin viereen, ennen kuin lähti kipittämään iloisesti mammaa vastaan.
Viime syksyn sählingeistä on kulunut moooonta kuukautta. Tyttönen on aikuistunut hurjasti, ja täältä katsoen näyttää siltä, että ensimmäisen kauden häslingeissä oli kyse lähinnä keskenkasvuisuudesta. Mutta jännää on silti. En häpeä tunnustaa, että epävarmoja tunnelmia on tullut vatvottua pitkin talvea, ja kevään ja lähestyvän kisakauden kutina oli tänä vuonna erityisen raastava: mitä jos Esterin edesottamukset jatkuvat samaan malliin? Kuntoa on rakennettu kieltämättä maltillisemmin tänä keväänä. Osittain siksi, että alkukauden treenaamisia sekoitti kiima, mutta eniten kuitenkin siksi, että kärsimättömyys hihnan toisessa päässä piti saada aisoihin. Hetkessä elämistä on opeteltu kuluneen vuoden aikana niin Sinnan kuin Esterinkin kanssa, joten nyt lienee paikallaan todeta, että pitkään odotettu onnistumisen hetki on todella hieno.
