Pohdiskelin Sinnan ensimmäisten maastokisojen jälkeen, että jos se tuli ekoissa kisoissa toiseksi, niin eikö sitten tokissa kisoissa pitäisi tulla ensimmäiseksi... Sinna ei tainnut tajuta, että vitsailin. :)
Eilen siis juostiin Tuomarinkartanolla HVK:n maastomestaruuskisat. Alkuerässä Sinnan pariksi arvottiin Wiles Aureliasfunfair. Kumpikin huusi lähtöpaikalla niin, että hyvä kun kuulin lähettäjän irti-käskyä. Sinna ruopaisi mullat meikäläisen naamalle ja painoi matkaan. Kaverin oikoessa Sinna pysyi melko hyvin uralla ja kuittasi hienon juoksun vielä tappamalla viehettä.
Jännityksellä odotimme alkuerien tuloksia ja kyllähän sitä oltiin hirvittävän ylpeitä, kun saatiin tietää, että Sinna lähtee finaaleihin ykköspaikalta 254 pisteellä, whippetien kaikkien alkuerien toiseksi parhailla pisteillä!
Myös finaalin tyttö veti tasaisen varmasti kotiin, tällä kertaa ei meinannut antaa viehettä palauttajalle lainkaan, vaan roikkui kaksin käpälin siinä kiinni, kun ei juoksukopan raoista onnistunut sitä hampaisiinsa saamaan.
Piinaavan pitkän odotuksen jälkeen alkoi palkintojenjako. Ratakisoissa on helppoa, kun tietää jo heti lähdön jälkeen kuinka kävi, mutta maastoissa täytyy odotella aivan hirrrrvittävän pitkään, että kuulee millaisia pisteitä tuomarit ovat antaneet. Tällä kertaa odotus kuitenkin palkittiin mittavin pystein: yhdellä järkyttävän suurella kiertopalkinnolla, sertipokaalilla ja HVK-maastomestaripokaalilla. Sinna sai myös vallan hienon manttelin, jonka kuvaaminen jäi eilen väsymyksen voittaessa toiseksi. Pitää yrittää napsia siitä kuvia jonain kauniina päivänä. :)
Sinnan finaalijuoksu toi pisteitä 260, joten yhteispisteiksi saatiin 514, päivän toiseksi parhaat pisteet. Edelle ylsi vain Oochigea's Icepower, joka kilpaili YK-urosten sarjassa. Ilmeisesti raidallisuus on valttia!
Lisää upeita kuvia Sinnan ja muiden maastoilijoiden juoksusta löytyy kennel MaXwinin galleriasta: http://maxwin.1g.fi/
Onnea kaikille maastoissa menestyneille, ja oljenkorteen jalkansa teloneelle Myy-paralle pikaista toipumista!