keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Kisat kasassa

Pitkä tauko kirjoittamisessa, mutta niin on ollut kisaamisessakin. Otsikkon mukaisesti kisat oli tältä kaudelta kasassa jo elokuulla, toivottavasti Sinnan kohdalla ei lopullisesti.

Esterin osalta kausi on mennyt ratajuoksun alkeita opetellessa. Tyttö juoksi koejuoksut puhtaasti läpi, mutta sen jälkeen alkoikin sitten sähläys. Rättileikkien rakkaudesta huolimatta on pienelle juoksijalle vielä ollut ylivoimaisen ihanaa se, että radalla juoksee myös kavereita... Fokus ei pysy siellä missä pitäisi, siis vieheessä, vaan kaverit kiinnostaa enemmän. Ongelmahan tämä ei ole, mikäli kaverit ovat ihan eritahtisia, juoksevat edellä tai jäljessä, mutta samaa tahtia juostessa Esterin pää alkaa kääntyillä. Mitään vilkuilua kummempaa ei noissa treenijuoksuissa ole onneksi sattunut, mutta päätimme olla riskeeraamatta ja peruimme jo sovitut kisat ja keskitymme vielä ensi kaudelle saakka siihen aikuiseksi kasvamiseen.

Sinnan osalta kauden alku oli erittäin hyvä. Tyttö painoi sellaista haipakkaa, että oma ennätyskin juostiin kumoon. Kesä-heinäkuisen kisatauon aikana otimme kuitenkin takapakkia, eikä juoksu sen jälkeen oikein kulkenut. Ensimmäistä kertaa koskaan Sinnalla alkoi mennä päivän toinen juoksu ensimmäistä hitaammin. Jälkiviisaana voidaan todeta myös, ettei toiseen juoksuun ollut enää samanlaista paloa, kuin tytöllä yleensä on tavannut olla. Viimeinen niitti tuli sitten HVK-Cupissa, jossa Sinna putosi finaalista ja jäähdyttelylenkillä alkoi kävellä oudosti. Eläinlääkärin tarkastaessa tilanteen, ei Sinna antanut koukistaa toista takajalkaa juuri lainkaan. Meidät ohjattiin kääntymään ortopedin puoleen mahdollisen polvivamman takia.

Sydän syrjällään soittelimme parhaiksi kehutuille ortopedeille, vain kuullaksemme, että jonot ovat viikkoja pitkät... Sitten kuitenkin tärppäsi ja Apexin Esa Eskelinen lupautui joustamaan aikataulussaan niin, että pääsimme aikaisin aamusta vastaanotolle. Tutkimuksissa Sinna ei aristanut enää jalkaansa, mutta selkä ei kestänyt lainkaan taivuttamista notkolle. Röntgenkuvissa näkyi pientä muutosta lannerangan nikamavälissä ja hoito-ohjeiksi saimme kipulääkkeitä ja pari kuukautta lepoa - tarkempaa diagnoosia varten tarvittaisiin magneettikuvaus.

Pari viikkoa sitten kokeilimme varovasti päästää Sinnaa taas jolkottelemaan vapaana, mutta pari spurttia riitti siihen, että selkä kipeytyi silminnähden. Soittelimme siis Eskeliselle ja saimme ajan magneettikuvaukseen, jossa kävimme viime viikolla. Sinnan selkä oli kuvauksen jäljiltä selkeästi kipeä, mutta rauhoittui taas muutamassa päivässä. Lääkäri oli itse viime viikon lomalla, joten varsinaiset tulokset saimme vasta tänään.

Diagnoosiksi saimme lopulta välilevyn pullistuman, ts. välilevytyrän. Ongelmakohta ei ole siinä, mitä röntgenin perusteella epäiltiin, vaan hieman edempänä, kahden viimeisen rintanikaman välissä. Sinnan lepo siis jatkuu aina maaliskuulle saakka, jonka jälkeen saamme pikkuhiljaa alkaa taas kokeilla selän kestävyyttä myös vapaana juosten. Pitkä talvi siis edessä. Kaikki termit eivät varmaan jääneet puhelimessa mieleen oikein, toivottavasti en siis höpise ihan omiani. Käsittääkseni toiveissa kuitenkin olisi, että välilevyä suojaavan vyötteen repeämä arpeutuu levossa itsestään ja vaiva paranee. Mikäli näin ei käy, tai arpeutumisen yhteydessä joku hermo jää huonoon asentoon ja aiheuttaa kipua, on seuraava askel todennäköisesti leikkaushoito.

Esterin kanssa odottelemme siis ensi kevään haasteita, toivottavasti aivot tulevat jälkitoimituksena talven aikana. Sinnan tulevaisuus on näillä näkymin aika auki. Ensi kesänä ei välttämättä päästä radalle, voi myös olla ettei tuosta kisakoiraa tule enää lainkaan. Muulla ei kuitenkaan ole väliä, kuin sillä, että tyttö saisi viettää normaalia vinttarielämää vapaana juosten. Pitäkää meille peukkuja!

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Kymenlaakson maastoissa

Eilen paahduttiin joukolla Iitissä. Kuumuuden vuoksi jätettiin finaalikierros juoksematta ja koiroot laitettiin järjestykseen vain alkuerän tuloksilla.

Sinnan kohdalle osui arpaonni viimeisenä, joten tyttö sai pinkoa paritta. Odotus oli tuskallista viilentämisen ja lämmittämisen sekoitelmaa, kunnes pääsimme päivän viimeisenä lähtemään.

Sinna veti kuumuudesta huolimatta hienon juoksun ja sai tuomareilta yhteensä 248 pistettä, mikä riitti tällä kertaa toiseen sijaan ja kolmanteen maastosertiin! Jee! Kova mimmi, täytyy myöntää: kolmet kisat, kolme sertiä... Tästä on hyvä jatkaa!

Ero voittajaan oli 11 pistettä, onneksi ei sen vähempää, muuten olisi saattanut jäädä kismittämään soolojuoksun mahdollinen pistevaikutus.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Tähtisprintteri 2011 -kisat

Viime viikonloppuna oltiin Helsingin Tuomarinkartanolla kisaamassa Tähtisprintteri 2011-tittelistä. Kisa on siis 280m matkalla juostava erikoiskilpailu alkuerineen ja finaaleineen.

Ylikorkeita narttuja oli kisaan ilmoitettu 8 kpl, mutta kaksi oli jäänyt pois, joten kisaamassa lopulta 6 koiraa. Tämä varmisti sen, ettei toista alkuerää Sinnan sarjassa juostu.

Sään puolesta oli luvattu sadetta, mutta alkuerät päästiin juoksemaan auringonpaisteessa. Sinna juoksi omassa alkuerässään toisena kahdesta koirasta maaliin, tehden oman ennätyksensä 18,62s. Lähdimme siis finaaleihin viidentenä ja päivän saldoon erittäin tyytyväisinä. Oman ennätysten rikkominen oli tämän kesän tavoite ja oli mahtavaa, että se kävi jo näin alkukaudesta!

Finaali juostiin vesisateessa. Kuuden koiran lähdössä Sinna joutui hieman hakemaan paikkaa, joka löytyikin jo takasuoralla neljänneltä sijalta. Sinna pystyi pitämään paikkansa maaliin saakka ja pitkän odottelun jälkeen saimme ajat: 18,49s! Siis oman ennätyksen parannus toiseen kertaan samana päivänä! :)

Ihana kisapäivä kaikenkaikkiaan ja treenarit olivat tyytyväiset paitsi koiraansa, myös lämmittelyrutiinien onnistuneeseen säätämiseen siten, että Sinnalla oli paremmat mahdollisuudet juosta hyviä aikoja! Tätä lisää! :)

Sinnan veli Remu juoksi mahtavasti omassa sarjassaan voittoon, jo toista vuotta peräkkäin. Myös muut kisoihin osallistuneet sisarukset tekivät hienoja suorituksia, pikkuinen Viimakin sai jälleen yhden käyttövalioajan! :)

Ja hei! Sinna muuten valioitui muutama viikko aiemmin Hyvinkäällä Whippet-Harrastajien ratamestaruuskisoissa. Virallisesti valion arvoa ei ole vielä Kennelliitolta haettu, mutta se on vain ja ainoastaan allekirjoittaneen laiskuutta. :D

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kisakauden avaus

Hyisessä säässä alkoi tämä kisakausi. Sinnan piti aloittaa kausi itseasiassa jo viikko sitten Jyväskylässä maastoderbyissä, mutta jarrunappulahaaveri esti aikeet. Tänään siis suuntasimme Whippet-Harrastajien ratamestaruuskisoihin.

Jarrunappulavaivat ja Esterin alkanut kiima laittoivat harjoitusaikataulut uusiksi, eikä Sinna ole vielä niin hyvässä kunnossa, kuin toivoimme. Alkuerän vauhti 24,15 (350m) ei ihan riittänyt A-finaaliin, emmekä halunneet kolmen startin päivää, joten Sinna sai tyytyä B-finaalin. Jo tavaramerkiksi muodostuneeseen tyyliinsä Sinna pinkaisi taas toisen juoksun ensimmäistä nopeammin ja voitti lähtönsä ajalla 23,93.

Parantamisen varaa siis tälle kaudelle vielä löytyy! Vaikka varsinaiset palkinnot menivätkin sivusuun, täyttyivät päivän odotukset: Sinnan ajat riittivät sertiin, eli tytöstä tuli käyttövalio!

Vähän harmitti ettei tätä saavutusta palkintojenjaossa huomioitu, meille ensimmäisen koiran käyttövalioituminen on kuitenkin iso ja odotettu saavutus. Tahallisesta unohduksesta ei varmaankaan ollut kyse ja reklamaation jälkeen luvattiin KVA-ruusuke toimittaa postilla ihan kotiovelle saakka! :)


Kiitureilta saimme kisakauden alun kunniaksi nimikoidun manttelin, joka sopii Sinnalle täydellisesti (huomatkaa majesteetilliset värit!).

Kotijoukkoihin jäänyt Ester sai myös tuliaisiksi uuden sadetakin edellisen jäätyä auttamattomasti pieneksi....

Takkisankarit feat. Supin jalat.

Kaiken kaikkiaan oikein hyvä päivä, suurkiitos vielä Esterin seuraneidille!

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

I hate my life

Tai siltä tuo ilme ainakin näyttää...


Treenikauden ohella olemme siis avanneet myös punkkikauden. Ensimmäisen (ja toivottavasti viimeisen) punkin poimin pikkurakista tänään. Koppakuuri on siis seurausta punkkilitkuista, jotka saavat nyt rauhassa imeytyä.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Luu

Tapahtui eräänä sunnuntaina:


Ester: Mmm... luu...


Sinna: Siis tsiikaago toi kakara mun luuta?


Ester: Mä mitään kattonu...


Sinna: Tää on mun. Sä söit jo omas.


Ester: No mut josset sä aio syödä sitä, ni...


Sinna: No en tietenkään syö, se on pahaa! Mä vaan pidän sitä suussa, jotta kukaan muukaan ei saa sitä.


Ester: Fine. I give up.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Lakananvaihtopäivä

Alamme herätä kevääseen pitkästä talvihorroksesta. Lakananvaihtoa varten koirat hätistettiin pois sängystä. Vanhempi suippokuono vetäytyi loukkaantuneena kerälle seuraavaksi parhaaseen paikkaan - likaisten lakanoiden kasaan.


Onneksi kurjuutta ei kestänyt pitkään, vaan unia sai jo pian jatkaa "ihan omassa sängyssä", puhtaisiin lakanoihin kietoutuneena.