torstai 12. marraskuuta 2009

Koiraystävälliset joulumyyjäiset!

Tervetuloa kaikki, julisteen saa isommaksi hiirellä klikkaamalla! Saa printata ja levittää, vieläpä oikein mielellään. :)

lauantai 12. syyskuuta 2009

No news is no news.

Viimeaikaiset blogimerkinnät ovat kaikki käsitelleet lähes Hesarin uutiskynnyksen ylittäviä tapahtumia: neidin ensimmäiset ratatreenit, hartaasti odotettu 1-vuotissyntymäpäivä, soolokokeen läpipinkaisu ja lopulta ensimmäinen ryhmäkoe. On tietysti mahtavaa, että meille on ehtinyt tapahtua paljon kaikkea jännittävää ja ainutkertaista, mutta totuus on kuitenkin se, että arkinen elämä räkäkuonon kanssa on - yllätys yllätys - enimmäkseen arkea. Asiaa tuumittuani tulin siihen tulokseen, että myös tylsä ja tavallinen arki ansaitsee yhden blogitekstin.

No. Ensinnäkin voin kertoa, että arki Sinnan kanssa ei oikeasti ole tylsää, eikä välttämättä edes tavallista, kun rutiinit eivät koskaan toistu pilkulleen samanlaisina. Sinna on utelias ja ulospäinsuuntautunut otus, ja melkein jokaisella aamulenkillä ihmetellään jotain uutta tai muuten vaan jännittävää. Kodin ympäristössä olevia metsälänttejä tutkitaan mitä suurimmalla tarkkuudella. Muutama viikko sitten Sinna puolittain ajoi oravan erääseen vakiolenkin varrella olevaan puuhun, ja sen puun juurella pitää edelleen käydä nuuskimassa ja tarkistamassa tilanne. Myös lenkin varrella olevasta punaviinimarjapensaasta on käyty maistamassa, tuloksena oli erittäinkin näkemisen arvoinen irvistys. Ulkoiluttava osapuoli suhtautuu ympäristöönsä aivan uudella tavalla seuraillessaan miten pitkäkuono tutkii, haistelee ja havainnoi maailman suuria ja pieniä ihmeitä. Mainittakoon kuitenkin sekin, että sateen sattuessa tutkimusmatkailijamme on yleensä kaikkea muuta kuin innokas ulkoilija, vaikka Sinna kääräistään mukavasti sadetakkiin jos yhtään tihuttelee.

Mukavuudenhalusta kertonee sekin, että neiti kömpii mielellään kainaloon, jos muu lauma on lepäämässä, ja tulee kernaasti helliteltäväksi ja hoivaamaan omiaan. Sinna on kuitenkin vielä pentuikäisen leikkisä, ja hauskuuttaa sekä itse itseään että myös kotiväkeään. Jotenkin epähuomiossa on tullut opetetuksi Sinnalle sellainen hömpötys, että jos piiloutuu peiton tai tyynyn alle ja huutaa "Nuik! Nuik! NUUUUIK!!" niin Sinna säntää välittömästi kaivamaan huutajan esiin piiloistaan, ja seurauksena on hillittömän riehuisa pusumyrsky. Typy on muutenkin älyttömän energinen ja touhukas, ja välillä elämänilo saattaa purkautua vähän vääriin kohteisiin. Työpäivän jälkeen kotiin palaavan laumanjäsenen tervehtimisharjoitukset ovat jatkuneet koko kesän, ja jatkuvat edelleen. Irtaimisto kärsii pieniä vaurioita aina toisinaan, esimerkiksi päiväpeiton sisukset ja kaikki ihmisten kuivanrapsakat asiapaperit maistuvat ilmeisesti vastustamattomalta. Välillä riehakkuus valuu yli äyräidensä, ja neiti joutuu kurinpalautukseen vaikkapa makuuhuoneeseen. (Mistä toimenpiteestä oli tässä eräänä päivänä pissilammikko keskellä sänkyä, noin kiitoksentapaisena.)

Energisyyttä kuuluu tietenkin yrittää kanavoida jotenkin järkevästi, ja Sinna onkin tänä kesänä aloittanut sekä agilityharrastuksen että lenkkeilyn. Koska lenkkeily on mitä arkisinta puuhaa, niin voimme paljastaa mitä lenkkeily meikäläisittäin pitää sisällään. Emäntä juoksee läkähdyksissä ympäri lähiseudun lenkkipolkuja, ja Sinna jolkottaa vaivattomasti mutta ei ainakaan toistaiseksi erityisen innostuneena perässä. Lenkkeilty kuitenkin on, toivottavasti se auttaa pitämään peruskuntoa yllä myös koiralla. Sinna on siitä hyvä lenkkikaveri, että se ei koskaan sano ei. Päinvastoin: emäntä olisi jäänyt sohvan pohjalle monta kertaa ilman superpallona edestakaisin sinkoilevaa koiraa. Lähdettävä on, ja hyvä niin.

Tällaisen hyperenergian tuottamiseen tarvitaan paljon polttoainetta, ja Sinnasta on kesän mittaan sukeutunut oikea herkkusuu. Muutamaan otteeseen olemme saaneet jopa huomauttelua lähestyvästä ruoka-ajasta, kun typy on käynyt raapimassa vaativasti ruokakaapin ovea. Jokunen voileipäkin on välillä tullut pihistetyksi parempiin suihin, tai oikeamminkin leivänpäälliset, jos tarkkoja ollaan. Pieni rosmo ainakin on :)

Niinpä niin. Ensimmäiseksi tuli se, että arki ei ole tylsää, koska koira tekee rutiineistakin vaihtelevia. Kahta samanlaista päivää ei yksinkertaisesti ole. Toiseksi tulee se, että jokapäiväiset, sinänsä tavalliset puuhat koiran kanssa poistavat ihmisen töistä, kiireestä ja hektisestä elämänrytmistä kertyvää stressiä tehokkaasti. Kiitokset Simpulle tästä korvaamattomasta avusta. Ja anteeksi Tuula ja Vili kun me ei olla vieläkään mökillä, mutta nyt pakkaamme räkäkuonon autoon ja huristamme jakamaan iloa teillekin! Ensi viikolla palaamme blogiin taas uusien uutisten kanssa...

Ja vielä: kyllä, Sinna on parinkin karvan verran ylikorkea! Virallinen mittaustulos on 49,6 senttiä. Eilen käytiin rokotuksilla, ja neidin elopaino oli eläinlääkärin vaa'an mukaan tasan 14 kiloa. Hyvin ovat sujuneet ainakin ruokarutiinit!

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

1. ryhmäkoe läpi!

Sinna juoksi eilisiltana kartanolla ensimmäisen ryhmäkokeensa hyväksytysti läpi! Itseä jännitti ihan hirveästi, kun ei tuo ole koskaan pinkonut vieheen perässä kuin yksin ja yhtäkkiä laitettiinkin kaksi kaveria mukaan...

Koejuoksukavereina toimivat Iida (Hitline's Twister) ja Dita (Sökövintin Afrodite), kiitos molemmille! Iida veti ihan oman kisansa ja hävisi horisonttiin heti lähdön jälkeen juosten huiman ajan. Sinna ja Dita ottivat ensimmäisellä suoralla hieman kylkikosketuksia, mistä kenties hämmentyneenä (mutta muutoin reagoimatta) Sinna jäi hieman jälkeen - vain lähteäkseen huimaan ohitukseen ulkokautta.

Maalisuoran tapahtumia en nähnyt, kun piti juosta ottamaan koiria kiinni, mutta veikkaisin, että Sinna tuli kakkosena maaliin, käsiajalla 19.05, matkana siis 280m.

Ensi tiistaille koitetaan saada toinen ryhmäkoe, jonka onnistuessa Sinna saisi kilpakirjan kauniiseen käpäläänsä. <3

perjantai 28. elokuuta 2009

Soolokoe onnistuneesti takana!

Sinna juoksi viime tiistaina soolokoejuoksun onnistuneesti Hyvinkään Sveitsin radalla. Matka oli 350m, jonka typy pinkoi aikaan 23,90! Myös velipoika Remu sai soolonsa hyväksytysti läpi, ajassa 23,85. :) Huhujen mukaan myös kaksi muuta sisarusta on suoriutunut urakasta kiitettävästi. Onnittelut muillekin!

PS. Sinna oli ehkä maailman söpöin punaisessa uimapukumanttelissaan. <3


Poseerausta kieli poskella.


Neiti on muuten melko kärsimätön odottelija... Saattoi siinä päästä haukahdus, jos toinenkin...


Luonnollisesti toinenkin puoli koirasta on komia.


Vihdoin vieheen perässä. Kuvan vasemmassa reunassa poseeraa juoksun arvostellut tuomari.

Mahtavat jarrutukset..


..."Kiinni jäit, senkin ketku!"


Ja samat sanat... ;)

Hyvä SIMPARI! Nyt alkaakin sitten harjoittelu ryhmässä juoksun osalta. Ryhmäkoejuoksut saattaa kyllä jäädä ens vuoden puolelle, kun alkaa tämä kausi uhkaavasti lähetä loppuaan ja allekirjoittaneen työt on ihan omituisiin aikoihin järjestetty. Grr. No, torstaina toivottavasti saadaan järjestettyä itsemme Kartanolle pentueen 1-v tapaamiseen, yritys ainakin on kova!

tiistai 25. elokuuta 2009

Ja niin on kulunut vuosi.


Elokuun kalenterilehdelle oli jo hyvissä ajoin raapustettu 23. päivän kohdalle merkintä: SINNA 1V!!! Ensimmäisen kokonaisen vuoden, siis ensimmäisen ihkaoikean synttärin, kunniaksi oli suunniteltu mitäpä muuta ihanaa kuin syntymäpäiväkakun syömistä. (Sinna vihittiin tähän ikiaikaiseen rituaaliin jo puolivuotissynttärinä, kun allekirjoittanut ei voinut kuvitellakaan voivansa odottaa yksivuotispäivään asti.) Tärkeän päivän muu ohjelma päätettiin olla päättämättä sen kummemmin.

Sinnan syntymäpäiväohjelma muotoutui varsin hauskaksi. Lähdimme aurinkoisen viikonlopun kunniaksi reissuun: vierailimme Porvoossa, ja neidillä riitti jännittävää tekemistä koirakavereiden kanssa. Sinna oli kovasti innoissaan päästessään jo vähän jyvälle isompien tyttöjen touhuista, ja vikkeläkinttuinen päivänsankari ryhtyi metsäretkellä pinkomaan keppien perässä muiden mukana. Tyttö oli seurasta niin tohkeissaan, että edes yöuni ei meinannut maistua, omista turvallisista eväsnappuloista puhumattakaan. Maanantaina piipahdimme vielä Sondbyssä koirien uimarannalla, ja Sinna pulikoi riemuissaan vilpoisessa merivedessä. Rakkaan frisbeen perässä, kuinkas muuten. Kotiin kyörättiin rättiväsynyt ja hiekalla kuorrutettu mutta ilmeisen onnellinen olento.





Päätimme lopulta säästää syntymäpäivän maukkaimman sisällön, nimittäin synttärikakun, nautittavaksi vasta kotioloissa. Pahaa-aavistamaton juhlakalu painui suorinta tietä päiväunille, joten kakkuoperaatiota päästiin suorittamaan kaikessa rauhassa.



Erinomaisen perusmateriaalin räkäkuonon synttärikakulle tarjosi tuo äitien tekemän ruoan ikuinen kiintotähti, nimittäin maksalaatikko. Sinnan kakkuun valittiin rusinaton versio. Kunnon kakkuun kuuluu luonnollisesti myös kuorrutus, jonka virkaa toimitti tällä kertaa saksalais-ranskankermainen maitotuoteasia. (Huomattavasti paremman tuloksen saa kuitenkin aikaan kreikkalaisella jugurtilla, kotoisasti partaäijällä.) Ja koska kyse oli juhla-ateriasta, niin koko komeus kasattiin suuren maailman tyyliin isolle lautaselle.



Runko-osaa eli maksalaatikkoa voi a) ensin irrottaa laatikosta hirveällä raivolla, ja sitten



b) työstää mieleisen kakulliseen muotoon.



Kuorrutuksen silotteleminen kakun päälle oli yksinkertaisesti ihanaa. Tai ehkä olikin kyse maksalaatikon hautaamisen terapeuttisesta vaikutuksesta?



Ja sitten koristeet. Päivälliskokilta liikeni hieman poronlihasiivuja kakun reunoja somistamaan, ja päälle taiteltiin vielä vähän ylimääräistä hömppää tutuista koiranherkuista.



Kas näin! Moni kakku päältä kaunis, mutta harva maksalaatikkoa sisältä. Enää piti herätellä sikeästi koisaava synttärisankari maistamaan lopputulosta.



Neidin yksivuotiskakku tarjoiltiin juhlallisin menoin keittiön lattialla. Vastaanotto ei ollut aluksi järin haltioitunut; Sinna oli reissun riemuista aivan naatti, eikä ehkä vastaheränneenä kovin nälkäinenkään. 



Lopulta pienen eläimen uteliaisuus kuitenkin voitti. Sinna pääsi kakun makuun, ja syödä massutti tarmokkaasti.



Puolivuotiskakun jäljiltä jäi puhtaaksi nuoltu lautanen, yksivuotissynttäreillä kakusta meni vain neljännes. Ehkä juhlapäivä oli sen verran jännittävä, että uni voitti. Hyvä niin.

Kokonainen vuosi on vierähtänyt, eikä Pikkutiikerimme enää olekaan kovin pieni. Ällistelemme ihmeissämme ajan hurjaa juoksua. Vasta hetki sitten jaloissamme pyöri pikkuinen, pehmeä pampula, joka joutui ponnistelemaan ankarasti kyetäkseen kampeamaan itsensä sohvalle uuden laumansa pariin. Tänään tiikeri kävelee paikalleen sohvalle vaivatta. Kyllä, Sinna on kasvanut suureksi ja voimakkaaksi, ja toisinaan ihmettelemme mihin se pieni tirriäinen oikein katosi. Mutta kotiväkensä iloksi (ellei joskus jopa riesaksi) Sinna on kuitenkin vielä henkisesti, no, täysi pentu. Vauhtia ja vilskettä riittää; ehkä ei ole syytä ihmetellä kuinka aika tuntuu kiitävän, kun lapsukainen ryydittää elämäämme seitsemänä päivänä viikossa.

Ensimmäinen vuosi Sinnan kanssa on ollut ihmeellistä aikaa, paljon on ehditty kokea, paljon enemmän on toivottavasti edessä. Tämä lienee hyvä sauma kiittää Kiiturin väkeä ja kaikkia muita ihania tukijoukkoja, joiden avulla on päästy näinkin pitkälle: kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos, täydestä sydämestä.

PS Sinnan blogiin lisättiin uusi sisällöntuottaja, Suvi, joka on ollut alusta asti varsin tiiviisti mukana tiikerineidin elämässä.

PPS Aiemmin kesällä lupasin, että kun Sinna on täyttänyt vuoden, en enää kutsu sitä pieneksi eläimeksi. Mutta kuten tarkkasilmäisimmät lukijat ovat ehkä jo ehtineet huomatakin, ei lupauksen pitäminen tainnut aivan onnistua. Pahnanpohjimmainenhan tuo kuitenkin on - mutta kuinka kauan?

maanantai 10. elokuuta 2009

Kymmenen kuvaa kesästä

Niin on taas aika hurahtanut ja blogin päivitys jäänyt tärkeämpien asioiden tieltä. :) Tässä on vähän kuvia meidän kesän varrelta.

Sinna poseeraa Rajasaaren kallioilla. Ollaan käyty vähän uusissa paikoissa juoksemassa ja koiriin tutustumassa, kun meidän oma kaatopaikka on raivaustraktorien valtaama.. :( Tuliaisina näiltä reissuilta saimme vissiin nenäpunkin, joka on kuitenkin karanteenin ja lääkkeiden turvin hoidettu nyt pois päiväjärjestyksestä. Viikon pari tuo kerkesi pärskiä ennen kuin havahduimme siihen, ettei aivastelu enää ollut ihan normaalin mitoissa.

Sinna on tutustunut veteen. Mökillä kokeilimme uusia pelastusliivejä ja hyvinhän ne kannattelivat!

Myös ilman liivejä on uitu. Tuusulassa hiekkakuopalla Sinnalle kävi ylivoimaiseksi katsella frisbeeilottelua rannalta, joten tyttö hyppäsi suurella loikalla rantakiveltä uimaan. Alkukesän vettä jokapuolelle roiskiva suohirviö on ajan mittaan jalostunut oikein tyylikkäästi koiraa uivaksi vesipedoksi. Auringonpaisteella uiminen on hauskaa puuhaa, vaikka vedestä noustua yllättääkin melko pian vilu. Kesä kuivaa minkä kastelee, joten hetken päästä tsubu on taas vedessä, toisinaan kepin perässä, toisinaan ihan oma-aloitteisestikin. :)

Sinna on osallistunut kesällä myös moniin tapahtumiin, tässä ollaan Helsinki Prideilla. Tytön sateenkaaripanta näkyy vähän huonosti, mutta nenän asennosta voi päätellä, että jännittävää oli. :D

Ollaanhan me kesällä toki radallekin päästy. :) Treeneissä ollaan käyty maanantaisin Kartanolla ja tiistaisin toisinaan Hyvinkäällä. Viime viikolla saatiin Hyvinkäältä ensimmäinen kellotettu juoksu, tyttö pinkoi 280m aikaan 19 sekuntia!

Tässä surullinen kuva muistutukseksi kaikille - älkää ihmiset jättäkö eläimiä yksin kuumaan autoon! RIP Rotta Matikainen. ;<

Ja loppuun vielä muutama kuva lauantai-illalta Rajasaaresta.





Suvi ja Sinna.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Ensimmäiset ratatreenit!

Tätä päivää onkin odotettu. :)

Kartanolla alkoivat tänään pentutreenit ja olimme Simpun kanssa ajoissa jo vähän ennen kuutta paikan päällä. Tästä hyvästä meidät palkittiinkin vuoronumerolla... 31! Pitkään piti odottaa ennen kuin vieheen perään päästiin, mutta mikäs tuossa odotellessa, kun aurinko paistoi täydeltä terältä ja nestehuolto oli kunnossa. Odotellessa päästiin moikkailemaan tuttuja ja tuntemattomiakin. Simpulla meinasi tulla naapurileirin cirnecon(?) kanssa nokkapokkaa, kun kumpikaan ei olisi tahtonut irroittaa otettaan "the risusta"... siinä sitten nenät vastakkain äristiin tiukassa hammasotteessa... on meillä niin fiksu koira. ;)

Odotuksen jälkeen pääsimme vihdoin koittamaan onneamme vieheen perässä. Vielä matkalla lähtöpaikalle Sinna meinasi, että kaverin kanssa leikkiminen voisi olla kivempaa, mutta heti kun tytsi sai vieheen näköpiiriinsä, ei enää muut asiat kiinnostaneet. Sinna ampaisi vieheen perään kuin tykinsuusta ja määrätietoisen jahdin päätteeksi patsasteli viehe hampaissaan kuin paraskin metsästäjä. :) Toisen vedon otimme kopin läpi, eikä tyttö tainnut edes mitään koppia nähdä, sen verran nopeasti lähti vieheen perässä pinkomaan. Taitava!

Kotitreeneistä on siis tosiaan ollut apua. Rakentelimme tässä muutama viikko sitten isän armeliaalla avustuksella käsivieheen vanhasta yksipyöräisestä. Ainoa vika hienossa laitteessamme on suhteellisen pieni kela (siis se renkaan vanne, johon naru kiertyy). Sinna juoksee niin nopeasti, että siinä saa vetäjä vispata ihan tosissaan, ettei koira saa viehettä heti kiinni.

Jos oli tätä maanantaita odotettu, niin nythän se kuume vasta nousikin! Seuraavia treenejä odotellessa. :)

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Äiteenpäivää ja mökkikauden avaus!

Ja niinhän se on taasen vierähtänyt tovi jos toinenkin edellisestä postauksesta... ja suunnasta jos toisestakin on vähän pyyhkeitä aiheesta sadellut.. :) Joten nyt, kaikille teille tositiikerifaneille on luvassa oikein ihana kuvapostaus.

Meidän mökkikausi aukesi vappuviikonloppuna, kun Sinna lähti Tuulan ja Vilin kanssa mökkeilemään ja emäntä karkasi Turkuun humputtelemaan. Pakkasin tytölle mukaan ensiapulaukun kyypakkauksineen ja punkkipantoineen, Poukamassa kun niitä pieniä kakkiaisia tuppaa pyörimään.

Kyypakkaukselle meinasi tulla käyttöä koiran keskeyttäessä erään luikertelijan auringonoton. Onneksi Vilin karjaisu oli pysäyttänyt koiran ja saanut käärmeen kaikkoamaan matkoihinsa... Toivottavast seuraava kohtaaminen tapahtuu yhtä suotuisissa merkeissä.

Sinna löysi jo edellisenä viikonloppuna kuopankaivuun ilot ja sama puuha jatkui myös mökillä. Tytöllä on ollut tapana piilottaa kaikki saamansa herkut joko minun sänkyyni tai sohvan tyynyjen väliin ennen niiden kelpuuttamista ruoaksi. Tämä oli siis luonnollinen jatkumo... Sinna hautaamassa possunkorvaa kukkapenkkiin... :P Hieno tyttö!



Mökillä on toki muutakin tekemistä, kuin possunkorvien piilottelu. Voi käydä esimerkiksi uimassa. Lauantaina oli viileämpää, joten tyttö kävi vain keppien perässä vähän tassuja kastelemassa, mutta perjantaina oli kuulemma aivan oma-aloitteisesti juossut uimaan asti. Oli vissiin ollut vähän kuuma. :)


(Sinna etsi aarteita myös rantahietikosta.)


Kävimme kokeilemassa myös veneilyn iloja, joihin Sinna oli tutustunut jo aiemmin "isovanhempien" seurassa. Aluksi oli kuulemma pelottanut, mutta meidän reissulla tyttö käyttäytyi kuin vanha merenkävijä. Tosin pari kertaa osoitti hieman liikaa mielenkiintoa mahdollista uimahyppyä kohtaan... Tällä kertaa siirrettiin vain vene oikealle paikalleen, mutta seuraavia reissuja varten täytyy ostoslistalle laittaa pelastusliivit kokoa koira.


Maalla tosiaan on mukavaa. :) Sinna otti mökkeilystä ilon irti ja yritti vissiin hieroa turkkiinsa hieman eau de Poukamaa tulevia kaupunkipäiviä varten. Espoossa kun tyttö joutuu tyytymään parvekkeellamakoiluun.


Kuten otsikossa jo mainitsinkin, on tänään äitienpäivä. Tässä siis kuvaterveiset niin omalle kuin Sinnankin äidille ja tietenkin kaikille äideille, jotka tämän sattuvat lukemaan. :)

torstai 12. maaliskuuta 2009

Velipoikaa morjenstamassa

The Reiästä huolimatta päätimme lähteä Turun reissun kunniaksi Raision puolelle morjenstamaan Tappi-veljeä.

Vierailu lähti käyntiin halailulla. Liekö sisarukset tunnistaneet toisensa, kun näin lämpimissä merkeissä aloitettiin? :D


Ja sama hieman lähempää...


Välillä piti näyttää vähän juoksutaitoja. Tappi oli n. 4cm ja 3kg Sinttua isompi, joten "pikkusisko" joutui juoksukisassa hieman altavastaajan asemaan.. Typy teki kuitenkin urheita loikkia yrittäessään pysyä velipojan vauhdissa mukana.



Juoksupuuha veti voimat hetkeksi, joten oli syytä keskittyä rauhallisempiin puuhiin. Tappi sai hampaisiinsa SUUREN kepin, jota siskokin olisi voinut hieman järsiä..


Varovainen lähestyminen...


Sitten hieman "keskustelua" aiheesta.

Tappi & keppi ottivat jalat alleen, eikä sisko pysynyt enää perässä.


Simpari sai jäädä sivustakatsojan rooliin.


Mutta ei hätää. Tappi sai pitää keppinsä...


...ja Sinttu tyytyi hieman pienempään. :)


Pienen lepotauon jälkeen käytiin taas asiaan. Tässä painiotteita à la NN-siskokset:


Tässä on päätä sekä häntää. Aina ei vaan tiedä mikä on kenenkin...


Pikkusisko pyrki niskan päälle.. Kokoerosta huolimatta Sinna ei missään vaiheessa ollut luovuttamassa leikkiä. Viimeisillä voimilla piti vielä yrittää näyttää velipojalle kuka oikein on kukakin. Huomatkaa Tapin kärsivä ilme. :D

En edes katsonut kuinka kauan nuo kakarat riehuivat, mutta väsymys alkoi jo pikkuhiljaa näkyä. Värin lisäksi tyypit jakavat myös pitkäkielisyysgeenin:

Sisätiloissa oltiin jo niin väsyneitä, että painia piti jatkaa vaakatasossa.. :D



Suuret kiitokset sunnuntaiseurasta, riehukaverista ja kakkukahveista Harrille perheineen! :) Tuo koira ei ehkä koskaan ole ollut niin väsynyt, kuin sunnuntai-iltana. Hyvä kun sai iltapissille raahattua.

Me tullaan varmasti uudemman kerran vähän keväämmällä käymään ja silloin toivottavasti ilman reikiä. Mahdolliset onnistuneet kuvat on tervetulleita, osoite löytyy tuosta profiilista.