lauantai 19. kesäkuuta 2010

Kisakuulumisia

Alkukesä on meillä mennyt töitä tehdessä ja viikonloppuisin ympäri Etelä-Suomea Sinnan kisoissa juostessa. :) Tänään oli vuorossa sijoituskisat Hyvinkäällä. Sinnan lähtö oli siirretty kisan viimeiseksi ja päivä menikin mukavasti veljien ja tuttujen juoksuja seuratessa. Mukana olivat NN-Napoleon ja NN-Talisman, joilla molemmilla meni oikein mukavasti. Napo tuli 480m matkalla maaliin sijoituksella 6./6., juosten kuitenkin käyttövalioajan 32:75. Tappi otti tyylilleen uskollisesti rauhalliset lähdöt ja vahvat juoksut. 280m matkalla ajaksi 18:60, niin ikään käyttövalioaika. 350m matkan tulos jäi minulta kuulematta, sillä Sinnan lähtö oli seuraavana ja piti käydä hätyyttelemässä treenaria ja juoksemassa koppaa autosta...

Sinna oli pyörinyt kuulemma kopissa ympyrää, alkukaudesta niin hyvin mielessä ollut koppikäyttäytyminen on jostain syystä lähtenyt huonompaan suuntaan. Pari kertaa tyttö on kopituksessa meinannut oikaista suoraan radalle käymättä lähtöruudun kautta. Mutta eihän sellainen käy. Sen sijaan lähtönopeus on parantunut koko ajan, ihan kuin jotain olisi pienen koiran aivoissa naksahtanut paikoilleen. Mahtava homma. :) Ai niin, se juoksu.

Lähdössä oli viisi koiraa, joista kaikki saivat suunnilleen yhtä hyvän lähdön. Sinnan ulkokoppi vissiin hieman hidasti menoa ja tyttö jäi porukan hännille, eikä pystynyt koko 350m matkalla ohituksiin, vaikkei porukasta jäänytkään. Maaliin tyttö tuli siis viidentenä, ajalla 24:41.

Lähdön voitti Oochigea's Icepower hienolla ajalla 23:10 ja toiseksi tuli Sinnan leikkikaveri Sökövintin CD-Espresso aka Myy ajalla 24:00. Hyvä Mymmi! :) Kolmas MaXwin Frida 24:41 ja neljäs Sökövintin JX-Benito 24:32.

Yritetään tästä lähtien laittaa Sinnan tulokset aina kisan jälkeen blogiin näytille, mutta toistaiseksi mitään huikeita voittoja ei plakkariin ole tullut. Ehkä siitä syystä tämä laiska raportointi.. ;) Mainittakoon kuitenkin, että viime viikonlopun Tähtisprintteri-kisassa Sinna juoksi ensimmäisen käyttövalioaikansa 19:35 (280m matkalla)! Jee! :) Raskaalla radalla vesisateessa, joten handlerit olivat syystäkin tyytyväisiä. Eikä riemua lainkaan vähentänyt velipoika Remun voitto urosten sarjassa päivän nopeimmilla ajoilla.

Nyt tulee parin viikon tauko näihin hommiin ja lähdemme jännittävälle juhannusreissulle. Siitä lisää myöhemmin. :)

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Pyhäpäivän arkionnea

Kävimme tänään Haltialan pelloilla ja metsissä nuuskimassa kesäilmaa, kipittämässä karkuun muurahaisten valtateiltä, pinkomassa edestakaisin ja riemuitsemassa täydellisestä vapaapäivästä.

Kyllä tämä koira(n)elämä on ihanaa :) ja omistajisto on aivan mahdottoman ylpeä, kun Pikkutiikeri tottelee luokse-käskyjä, ohittaa vastaantulijat nätisti vapaana ja juoksee sydämensä kyllyydestä toisen luota toisen luo vailla huolenhäivää.

Nyt tyyppi vetää autuaana lonkkaa sohvalla, mutta pyhäpäivään mahtuu vielä yksi lystikäs ohjelmanumero: pian kaivetaan esiin kynsisakset, hammasharja ja kananmakuinen hammastahna. Ole siivosti, sanoi äidinäitikin aina!

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Viuh viuh ja molskis.

Kuinka paljon jännittäviä käänteitä voikaan pitää sisällään kolme päivää vinttarinelämää!

Viime sunnuntaina olimme kisoissa Hyvinkäällä. Sinna oli ilmoitettu 280 metrille, ja lähdin viemään tyttöä matkaan odottavaisin mielin; motivoitunut koira, sopiva sää ja kelvollisesti käyntiin lähtenyt kausi Tampereen radalla nostivat mielen korkealle. (Alla oleva kuva on sikäli harhaanjohtava, että Sinna riekkui ennen radalle lähtöä tapansa mukaan, eli hillittömästi -> miten tällainen kuva on ylipäänsä voitu ottaa?)

Sinna ja Suvi radan vieressä juuri ennen starttia


Koira koppiin, ovi kiinni, kopittaja kurkkii hätäisenä koppiin oven yli – miten päin se siellä nyt on – ja innosta mellastavat eläimet pinkaisevat liikkeelle. Mutta kuinka ollakaan, Sinnan naapurikopista lähtenyt koira juosta pamauttaa heti lähtötohinoissa suoraan Sinnan kylkeen. Rytmi sekoaa täydellisesti, ja Sinna hakee paikkaa koko takasuoran. Maalisuoralla törmäilijän paketti hajoaa ihan kunnolla, ja koira yrittää häiritä Sinnaa minkä ehtii. Sinna ei onneksi reagoi häiritsijän rähinöihin, joten ainoastaan häiritsijä diskataan, mutta voi sitä harmitusta kun startti menee keturalleen. Aika on surkea, 20.22, mutta hitoiksi mennyt juoksu vaivaa tietysti eniten. Huoli laukkaa mielessä: mitä jos se saa jotain traumoja? mitä jos se ei enää uskalla spurtata kunnolla lähtörytinässä? mitä jos ja mitä jos ei, ja niin edelleen? Alamme järjestellä Sinnalle ryhmästarttia seuraavan viikon kisoihin.

Sinna itse näyttää tietysti tyytyväiseltä, sillä viehe maistuu aina yhtä hyvältä. Ja kasvattaja ojentaa lohdutuslahjaksi ihanaisen pellavaisen kesätakin sekä Sinnalle että Viima-siskolle.

Sinna ja Viima poseeraavat uusissa lämppäreissä


Sinna on minusta oikeastaan aika urhea. Ja hyvä niin, sillä lisää jännää on luvassa seuraavana päivänä: kasvattaja on varannut maanantaiksi uimavuoron koirakylpylälle, ja Sinna on kutsuttu mukaan! Simpari oppi uimaan jo viime kesänä, kun älytimme sen veteen frisbeen perässä, mutta mikään varsinainen vesipeto se ei ole. Uinti on kuitenkin erinomaista treeniä, jotenei muuta kuin molskis ja loiskis.

Tässä sitä mennään kuin vettä vain.


Yksi uintivuoro on puolen tunnin mittainen, ja kasvattajan kaksi koiraa (Sinnan äiti ja veli) ja meidän Simpari saivat kukin uida muutaman kierroksen vuorotellen. Sinna heittäytyi puuhaan luonteelleen tyypillisellä tarmolla, ja kolmen koiran ryhmä toimi ilmeisesti hyvin, kun välillä sai seistä altaan reunalla ihmettelemässä muiden menoa.

Hui, noi ui!


Altaan reunalta tuli räpsäistyä myös tämmöinen kuva:


Kuva on tärrännyt ja epäselvä ja omituinen ja mitälie, mutta kun tässä vaan on se kaikki! Vauhti ja touhu, meno ja meininki, ja veden pintaa halkova, päättäväisin ottein eteenpäin räpylöivä koira. Meidän viineri.

Urheilusuorituksen päätteeksi Sinna sai tietysti osakseen kuivattelua ja hellimistä, ja uusi hieno lämppäritakki osoittautui myös erinomaiseksi kylpytakiksi. (Turkki tuoksui ihan vieraalta kylpylän jäljiltä. Hassua.)


Lutuinen uimari keekoilee uudessa kylpytakissa, eikä aavista lainkaan, että seuraavana päivänä on edessä jälleen uusi koitos: ryhmässä pinkomisen täsmätreenit kotiradalla Tuomarinkartanolla. Tällä kertaa Sinna juoksee kimpassa velipoika Remun ja varmaksi menijäksi todetun Maxwin Deemaxin kanssa, joten 350 metrin treenistartin pitäisi olla melko selvää kaljaa, mutta radan reunalla jännittää silti aivan sietämättömästi. Seuraan ylös rämähtävää etuporttia hermostuneena. Uloimmasta kopista sinkoaa näkösälle pieni raidallinen ammus, kolmesta koirasta selvästi ensimmäisenä, sekunnin sadasosalleen oikeaan aikaan. Se ei voi olla Sinna, koska Sinna ei osaa lähteä täsmällisesti. (Se on kopissa niin täpinöissään, että se unohtaa keskittyä lähtemiseen.) Se ei vaan voi olla Simpari. Sen täytyy olla joku muu. Mutta ei, ei helvetti, se on Simpari, SE ON SIMPARI!!! Tuo täydellisen lähdön suorittanut koira on meidän Sinna, se on MAMMAN OMA PIENI SIMPARI!!!!!!!! Olen niin äimistynyt, että palaan tajuihini vasta kun mennään jo kovaa kyytiä pitkin takasuoraa. Sinna jää pojista, mutta vähemmän kuin mitä uskalsin edes toivoa. Maalissa Sinna on vain muutaman koiranmitan jäljessä Deemaxista, jolla puolestaan on suunnilleen samanmittainen hajurako ilmiömäistä vauhtia pinkoneeseen Remuun. Kiljun hurmioituneena. Kovaääninen puhkeaa puhumaan, ja tajuan tukkia turpani kuullakseni, että Sinnan aika on 23,95. Tempaisi siinä poikain vanavedessä pinkoessaan käyttövalioajan, eikä tehnyt edes tiukkaa.

Treenien jälkeen on niin hyvä mieli että naurattaa. Kesäkuun ensimmäinen päivä! Tästä on hyvä jatkaa.