Sinna pääsi ensimmäistä kertaa ihkaoikealle juoksuradalle, kun kävimme Tuomarinkartanolla vinttikoiraulkoilussa parina tammikuisena sunnuntaina. Koiralla oli pääosin hauskaa, joskin omistajaa hirvitti, ettei pikkuinen jää jalkoihin.. Ja tulihan sitä osumaa jonkun verran otettuakin, onneksi ei mitään vakavampaa. Velipoika Dinoakin tuli samoissa karkeloissa morjestettua, sillä kertaa ei vaan sattunut kameraa mukaan. Samaa kaliiberia näyttivät sisarukset olevan edelleen.
Olemme käyneet Sinnan kanssa Mankkaan vanhalla kaatopaikalla melkein päivittäin juoksentelemassa. Paikka on mukavasti syrjässä, joten tytski saa vetää vapaana ja usein sattuu myös leikkikavereita reissun varrelle. Tässä esitellään (kohta jo pieneksi jäävää..) mummin tekemää nuttua sekä Myyltä lainattuja kalsareita. Kalsarit saivat muuten kartanolla ansaittua huomiota, olen unohtanut kysyä Katilta mistä noita saa tilata. Sinna voisi ensi talveksi ottaa sopivan kokoiset, nuo Myyn kalsongit kun taitaa jäädä kohta pieneksi..
[Myyn kalsongeista puheenollen, käytiin viikko sitten hummaamassa ja tytöt olivat suunnilleen saman korkuisia. Sinnalla vaan vuoden verran ikää vähemmän... :) Ans kattoo kuinka iso klohmo tuosta oikein kasvaa.]
Mankkaalla tuli tosiaan eilen painittua oikein urakalla. Sinna puhkui virtaa, kun törmäsimme tuplasti isompaan Minniin (hoffi?). Minnin omistajan pitäessä kirjaa päätyi telmintä Sinnan 4-0 voittoon. Ja tässä siis laskettiin vain selätykset. Sinnan vauhti ja ninjamaiset liikkeet olivat vissiin liikaa isommalle tytölle... :) Ps. se karahka Sinnan pyllyssä on nk. "häntä".
Leikki oli välillä vähän hurjan näköistä, mutta kumpikaan ei valitellut eikä yrmyillyt, niin mikäpä tuossa telmiessä. Välillä piti tietty huilailla ja syödä vähän lunta ja näyttää kuvaajalle kieltä:
Painiminen tuplasti isomman kanssa ei tietysti yhdelle päivälle riitä, joten Sinna päätti painia vielä tuplasti pienemmän kanssa.
Tässä tyypillinen ravistushetkonen. En ymmärrä miten nuo raajat voi liikkua kolmeentoista eri suuntaan samanaikaisesti...
Ulkoilun jälkeen on hyvä lepuuttaa. Tällä soffalla Sinna viettää suurimman osan päivistään vahtien Mouka Filmin rauhaa. (Jota tosin uhkaa lähinnä neiti itse..). Pääsipä muuten tyttö Kansakunnan Olohuone-dokkarin lopputeksteihinkin, taiteilijanimellään Sinna Silppuri! :)
Ai juu. Eräs projekti on tässä työn alla, laitan linkkiä, kun on jotain kuonoa pitempää... Siihen asti voitte odotella Whippet-lehden kolahtamista postiluukusta! :)
3 kommenttia:
VOI SINNA. IHanaa. Kiitos enemmän päivityksiä. Tai hakkeroin sun blogiin ja kirjoitan postauksia siitä kuinka sun elämä on tylsää.
Kiitos kiitos kiitos, että vihdoin ja viimein sait päivityksen tehtyä. Sinna on varmaan niin hurja isojenkin koirien selättäjä syystä, että sitä hävettää niin hemmetisti tuo kalsariasu. Se hoffi varmaan hieman nauruhaukahti ja Sinna tulistui kuin emäntänsä konsanaan =D. Pidetään nyt peukkuja, että Sinna pysyy whippettimitoissa ja pääsee aikananaan kisaamaan. Se näytti jo niin hienolta kilpakentän maisemissa. (Ja kyllä minä ompelen uusia nuttuja, vaikka Sintusta kasvaisi hoffinkin kokoinen. Koiruus on vienyt sydämeni ihan kokonaan).t. Sinnafani no 1
meistäkin on ihan kiva kun teidän blogihiljaisuus vihdoin päättyi!
ja mukava kun selvensit sen häntäasian. piti ihan klikata kuvia isommaksi, että näinkö oikein.. melkoinen piiska :D
muutama ihan hauska napsu tuli taas tältä päivältä. meililuukku kolahtaa lähiaikoina.
Lähetä kommentti