No news is no news.

Viimeaikaiset blogimerkinnät ovat kaikki käsitelleet lähes Hesarin uutiskynnyksen ylittäviä tapahtumia: neidin ensimmäiset ratatreenit, hartaasti odotettu 1-vuotissyntymäpäivä, soolokokeen läpipinkaisu ja lopulta ensimmäinen ryhmäkoe. On tietysti mahtavaa, että meille on ehtinyt tapahtua paljon kaikkea jännittävää ja ainutkertaista, mutta totuus on kuitenkin se, että arkinen elämä räkäkuonon kanssa on - yllätys yllätys - enimmäkseen arkea. Asiaa tuumittuani tulin siihen tulokseen, että myös tylsä ja tavallinen arki ansaitsee yhden blogitekstin.

No. Ensinnäkin voin kertoa, että arki Sinnan kanssa ei oikeasti ole tylsää, eikä välttämättä edes tavallista, kun rutiinit eivät koskaan toistu pilkulleen samanlaisina. Sinna on utelias ja ulospäinsuuntautunut otus, ja melkein jokaisella aamulenkillä ihmetellään jotain uutta tai muuten vaan jännittävää. Kodin ympäristössä olevia metsälänttejä tutkitaan mitä suurimmalla tarkkuudella. Muutama viikko sitten Sinna puolittain ajoi oravan erääseen vakiolenkin varrella olevaan puuhun, ja sen puun juurella pitää edelleen käydä nuuskimassa ja tarkistamassa tilanne. Myös lenkin varrella olevasta punaviinimarjapensaasta on käyty maistamassa, tuloksena oli erittäinkin näkemisen arvoinen irvistys. Ulkoiluttava osapuoli suhtautuu ympäristöönsä aivan uudella tavalla seuraillessaan miten pitkäkuono tutkii, haistelee ja havainnoi maailman suuria ja pieniä ihmeitä. Mainittakoon kuitenkin sekin, että sateen sattuessa tutkimusmatkailijamme on yleensä kaikkea muuta kuin innokas ulkoilija, vaikka Sinna kääräistään mukavasti sadetakkiin jos yhtään tihuttelee.

Mukavuudenhalusta kertonee sekin, että neiti kömpii mielellään kainaloon, jos muu lauma on lepäämässä, ja tulee kernaasti helliteltäväksi ja hoivaamaan omiaan. Sinna on kuitenkin vielä pentuikäisen leikkisä, ja hauskuuttaa sekä itse itseään että myös kotiväkeään. Jotenkin epähuomiossa on tullut opetetuksi Sinnalle sellainen hömpötys, että jos piiloutuu peiton tai tyynyn alle ja huutaa "Nuik! Nuik! NUUUUIK!!" niin Sinna säntää välittömästi kaivamaan huutajan esiin piiloistaan, ja seurauksena on hillittömän riehuisa pusumyrsky. Typy on muutenkin älyttömän energinen ja touhukas, ja välillä elämänilo saattaa purkautua vähän vääriin kohteisiin. Työpäivän jälkeen kotiin palaavan laumanjäsenen tervehtimisharjoitukset ovat jatkuneet koko kesän, ja jatkuvat edelleen. Irtaimisto kärsii pieniä vaurioita aina toisinaan, esimerkiksi päiväpeiton sisukset ja kaikki ihmisten kuivanrapsakat asiapaperit maistuvat ilmeisesti vastustamattomalta. Välillä riehakkuus valuu yli äyräidensä, ja neiti joutuu kurinpalautukseen vaikkapa makuuhuoneeseen. (Mistä toimenpiteestä oli tässä eräänä päivänä pissilammikko keskellä sänkyä, noin kiitoksentapaisena.)

Energisyyttä kuuluu tietenkin yrittää kanavoida jotenkin järkevästi, ja Sinna onkin tänä kesänä aloittanut sekä agilityharrastuksen että lenkkeilyn. Koska lenkkeily on mitä arkisinta puuhaa, niin voimme paljastaa mitä lenkkeily meikäläisittäin pitää sisällään. Emäntä juoksee läkähdyksissä ympäri lähiseudun lenkkipolkuja, ja Sinna jolkottaa vaivattomasti mutta ei ainakaan toistaiseksi erityisen innostuneena perässä. Lenkkeilty kuitenkin on, toivottavasti se auttaa pitämään peruskuntoa yllä myös koiralla. Sinna on siitä hyvä lenkkikaveri, että se ei koskaan sano ei. Päinvastoin: emäntä olisi jäänyt sohvan pohjalle monta kertaa ilman superpallona edestakaisin sinkoilevaa koiraa. Lähdettävä on, ja hyvä niin.

Tällaisen hyperenergian tuottamiseen tarvitaan paljon polttoainetta, ja Sinnasta on kesän mittaan sukeutunut oikea herkkusuu. Muutamaan otteeseen olemme saaneet jopa huomauttelua lähestyvästä ruoka-ajasta, kun typy on käynyt raapimassa vaativasti ruokakaapin ovea. Jokunen voileipäkin on välillä tullut pihistetyksi parempiin suihin, tai oikeamminkin leivänpäälliset, jos tarkkoja ollaan. Pieni rosmo ainakin on :)

Niinpä niin. Ensimmäiseksi tuli se, että arki ei ole tylsää, koska koira tekee rutiineistakin vaihtelevia. Kahta samanlaista päivää ei yksinkertaisesti ole. Toiseksi tulee se, että jokapäiväiset, sinänsä tavalliset puuhat koiran kanssa poistavat ihmisen töistä, kiireestä ja hektisestä elämänrytmistä kertyvää stressiä tehokkaasti. Kiitokset Simpulle tästä korvaamattomasta avusta. Ja anteeksi Tuula ja Vili kun me ei olla vieläkään mökillä, mutta nyt pakkaamme räkäkuonon autoon ja huristamme jakamaan iloa teillekin! Ensi viikolla palaamme blogiin taas uusien uutisten kanssa...

Ja vielä: kyllä, Sinna on parinkin karvan verran ylikorkea! Virallinen mittaustulos on 49,6 senttiä. Eilen käytiin rokotuksilla, ja neidin elopaino oli eläinlääkärin vaa'an mukaan tasan 14 kiloa. Hyvin ovat sujuneet ainakin ruokarutiinit!