Helmiterveisiä

Hei kaikki!

Kuulumisia on paljon, tärkeimmät niistä tässä:
-Sinna kävi marraskuun lopussa näyttelyssä saaden tulokseksi EH, eli Erittäin Hyvä. <3 Parit juoksutulokset kun vielä saadaan, niin eiköhän tuosta käyttövalio siis leivota. ;)
-Kilpailukirjat tulivat postissa, sekä maastoon, että radalle. Talvimaastoihin emme aikatauluongelmien vuoksi lähde kisauraa avaamaan, mutta kesän kisailuja odotamme jo innolla!
-Sinnan kalsareista puuttuu enää lahkeet (onneksi nuo pakkaset hellitti, ei ole neulojalla niin huono omatunto...)

Meidän talvi on kulunut välillä jäätyen ja välillä sulaen. Mankkaan kaatiksen sulkeuduttua on meitä vaivannut krooninen lenkkipaikan puute, jota ollaan paikkailtu koirapuistoilulla ja reissuilla kauemmas luonnon ääreen. Joulun alla löysimme Pullan ja Katin vinkistä uudeksi lenkkipaikaksi Olarinniityn metsikön, jossa liikkuu lähinnä koirallisia henkilöitä - ja niitäkin melko vähän. Ensimmäinen reissu johti onnistuneeseen eksymiseen, mikä ei näin pääkaupunkiseudulla ole kovin helppoa. Lääniä siis riittää!


Sinna on aloittanut uuden harrastuksen - kerrostalokyttäyksen. Tyttö istuu ikkunalaudalla ja vahtii pihan tapahtumia. Joskus murinalla, mutta useimmiten ilman. Murinaa aiheuttavat lähinnä erittäin epäilyttävät henkilöt, kuten lippua salkoon nostava talonmies. Taloyhtiössä alkanut putkiremontti on tuonut kyttäykseen uuden aspektin, kun Sinnan vahtipaikan välittömään läheisyyteen on asetettu lava purkutavaraa varten. Putkirempan muut vaikutukset ovat ikävämpiä, tällä viikolla alkanut kellarinpurku aiheuttaa mittavia tärinöitä ja kovia ääniä, mutta melko lunkisti tyttö tuntuu ne ottavan. Välillä vähän hätkähtelee tai käy varmuudeksi ovella murahtamassa...


Huomatkaa epäilyttävät miekkoset taustalla! Ja lämpöeriste, joka hankittiin kiviselle ikkunalaudalle, jottei pienen kyttääjän takamus vallan jäädy. <3


Viikonloppuna käytiin Olarinniityssä Hannan ja Iineksen kanssa. Sinna kunnostautui lumikroolaajana, kun heiteltiin sille lumikökkäreitä hankeen. No, veteleepä tuo välillä hangessa ihan omaksi ilokseenkin..

Paluumatkalla piipahdettiin kierrätyskeskuksessa hakemassa uusi kassillinen pehmoleluja, kun edelliset alkavat olla enemmän tai vähemmän suolistettuina matkalla pehmoeläinten hautuumaalle. Tehtiin aiemmin periaatepäätös, ettei osteta enää Ikeasta leluja koiran revittäväksi, vaan haetaan uhripehmot jostain käytettyinä. Kierrätyskeskuksesta mukaan lähtivät pöllö, kala (R.I.P), sateenkaarirekku, kärmes ja yksikorvapupu, joista suurin osa on sokeutunut ja yksi jo menettänyt sisälmyksensäkin... Ainakin iloa on piisannut jokaisesta. :)


Tässä kuvassa: Päivän tohinoista uupunut Chimp, kera uutukaisen pöllön, joka onkin saanut jo uuden partamuotoilun.

Me luvataan tihentää postaustahtia. Pyhästi. Jos sanamme syömme niin mörökölli meidät vieköön...


(hui!)