maanantai 16. huhtikuuta 2012

Pikkutiikerin keskisormi

Toipilaisen pikkutiikerin emäntä oli ehkä ajatellut kertoilla potilaan voinnista. Siitä, miten ensimmäiset kaksi yötä nukuttiin levottomasti, kun potilas vinkui puoli yötä. Siitä, kuinka neitiä kanniskellaan ylös alas kaksikerroksisen kodin rappusissa, se kun ei saa niitä itse kiivetä. Koiraportitkin hankittiin, ja asennettin. Kirjoittamista olisi ollut komeasta vetskarista alaselässä, karvattomasta mutta silti aivan yhtä raidallisesta laikusta sen taustalla, tai siitä, miten morfiinilaastaria nypitään millin sadasosa kerrallaan ihosta irti.

Eipä taida ajatella enää (mitään) tuo kyseinen emäntäparka.

Ensimmäinen toipilaspäivä nelijalkaisten kesken sujui letkeästi sillä tavalla, että potilas olla köllötteli makuuhuoneessa, ja pikkusisko piti pystyssä muuta huushollia. Toipuminen edistyi viikonloppuna huimaa vauhtia, mutta jottei vinttitoverusten keskinäinen rällääminen aiheuttaisi esimerkiksi tikkien repeämistä, päätettiin kaverukset erottaa toisistaan ainakin siihen asti, kunnes ompelukset otetaan pois. Toipilas makariin, kaveri oven ulkopuolelle, niin.

Makuuhuonetta oli emännän työpäivän aikana sisustettu nohevasti uudelleen. Pesukoneeseen pääsyä odottaa kaksi peittoa pussilakanoineen, päiväpeitto sekä viltti – pissaiset kun ovat. Makuuhuoneen ovi on sisäpuolelta huolellisesti pilalle kynsitty, samoin kuin parketti sen edestä, ja karmejakin vähän, noin tasapuolisuuden nimissä. Vaurioiden aikaansaamiseen on mennyt varmasti koko pitkä, työteliäs päivä. Kaiken kruunuksi potilas potee nyt myös kuonoaan, jonka se on repinyt rikki päivän toimissa.

Että näin meillä edistytään. Enää viisi ja puoli viikkoa!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vertaistukea! Toisenrotuinen vinttipotilas suljettiin myös makuuhuoneeseen päiväksi. Kusisia lakanoita lukuunottamatta lopputulos oli sama. Kynnen juureen oli ovea rapatessa tullut vekki, joten näky oven takana oli kuin b-luokan splatterista...
Seuraavaksi päiväksi (vahinkojen minimoimiseksi) eristys purettiin ja kaikki elivät toipilasajan loppuun normaalin rauhallisena ja onnellisena. Sen pituinen se.

Rouva S kirjoitti...

Kiitoksia vaan vertaistuesta :) eristys päättyi tuohon yhteen kokeiluun, ja yllättävän hyvin on mennyt. Virtaa alkaa vaan olla vähän liikaa, tuo nuorempi aloitti vielä juoksut tähän samaan syssyyn... huhhuijaata.