Sinttu sairastaa

Mun piti tehdä kunnon postaus nyt, kun on pitkästä aikaa hetki istua alas. Matkustin tarkoitusta varten ihan Turkuun asti retriittiin.

Kameran otin mukaan, kuin myös laturinkin, jotta voisin latailla kuvat koneelle ja ottaa lisää. Unohdin ainoastaan sen usb-piuhan, millä kuvat siirretään.... Mihin sitä nyt sellaista voi tarvita? :P

No. Koitetaan niitä tuhatta sanaa sitten.

Oltiin Simparin kanssa viime lauantaina Mankkaalla ulkoilemassa. Typy juoksenteli suunnilleen omaa kaliiberiaan olevan villakoiran kanssa hetken aikaa. Asusteena tässä vaiheessa oli lainakalsarit. Villakoiralla oli kuitenkin ärsyttävä tapa nappailla vaatteesta kiinni, eikä Sinnalla vaikuttanut olevan kovin kylmä, joten luovuimme kalsarista (johon myöhemmin huomasin sittenkin tulleen pienen hampaanreiän. grr.).

Tytöt jatkoivat juoksentelua ja me kävelyä. Vastaan sattui isompi joukkue koiria omistajineen, niin isoja kuin pieniäkin, eikä tilanne vaikuttanut erityisen kiista-alttiilta, joten en Sinnaa sen kummemmin käskenyt pois tutustumasta. Periaatteena on ollut, että koira saa rauhassa moikkailla vastaantulijoita, jos ollaan vapaana ja vastapuoli myös. Kaikkien kanssa ei toki jäädä leikkimään, jossei leikit sovi yhteen.

Sinna riehaantui uudesta seurasta sen verran paljon, että alkoi ryntäillä ominaiseen tapaansa pää viidentenä jalkana ja tämä oli vissiin yhdelle isommista koirista liikaa. Sinnan singotessa ohi, yritti tyyppi vissiin napata kiinni, tuloksena 1 kpl vinkuvaa whippettiä.

Näin tilanteen kyllä, mutta luulin, että koira oli vaan juossut Sinnaa päin ja tarkistin, että jalat ovat kunnossa. Vasta hetkeä myöhemmin huomasin, että Sinnan lavan kohdalla törröttivät karvat omituiseen suuntaan ja lähemmin tarkasteltuani näin, että ihossa oli pikkusormen pään kokoinen reikä. Sinna ei ensijärkytyksestä toivuttuaan ollut millänsäkään, vaan jatkoi juoksemista normaaliin tapaan. Vähän harmitti, että olin ottanut kalsarit pois, olisi voinut jäädä iho rei'ittämättä..

Haava näytti melko pieneltä, eikä vuotanut ihmeemmin, joten en oikein tiennyt mitä sen kanssa tulisi tehdä. Soitin Katille, joka neuvoi lähtemään tarkistettavaksi ja tikattavaksi, joten ajelimme Mevettiin samoin tein. Pienen odottelun jälkeen pääsimme tutkittavaksi. Sinna rauhoitettiin ja mun sydän meinas särkyä, kun pikkuinen nukahti pöydälle melkein minuutissa. Odottelimme tutkimusten ajan Suvin kanssa eteisessä ja tutustuimme anturansa satuttaneeseen novascotiannoutajaan sekä kunnioitustaherättävän kokoiseen leonberginkoiraan, joka vyöryi sisään vasta kun muita koiria ei ollut näkyvissä. (Oven takaa kuulimme ähinää, kun koiraa punnittiin ja se painoi 68 kiloa!). Sinnan painoksi mitattiin 11 kiloa.

Potilas tuotiin myöhemmin paketoituna ja tokkuraisena meille ja lähdimme 3oo euroa köyhempänä kotiin päin. Onneksi on vakuutus...

Sinnalla oli pienen reiän alla ollut suuri haavaontelo ja toimenpiteen jälkeen sillä oli entisen reiän lisäksi toinen kainalossa ja näitten välillä keltainen kumiletku, dreeni. Saimme ohjeeksi huuhdella haavaa päivittäin, jotta se puhdistuisi kunnolla. Ensimmäisen huuhtelun aikana meinasin pyörtyä, mutta sittemmin nekin menivät hyvin.

Sinna on ollut koko viikon aika hiljaista tyttöä, antibiootit ja kipulääkeet taitavat väsyttää melko lailla. Tänään poistettiin tikit ja haava(t) näyttävät ihan hyviltä. Toivottavasti umpeutuvat nopsaan, viikon päästä olisi tarkoitus lähteä moikkaamaan velipoikia.

Katsotaan miltä tuo haava ja Simparin kunto näyttävät viikonloppuna. Mikäli hyviltä ja tyttö on voimissaan, voitaisiin ehkä tuppautua Raisioon Tappi-veljen luokse kyläilemään. :)

Otinpa sitten kännykällä kuitenkin kuvan raitapaita-joukkueen uudesta jäsenestä. :)