Velipoikaa morjenstamassa

The Reiästä huolimatta päätimme lähteä Turun reissun kunniaksi Raision puolelle morjenstamaan Tappi-veljeä.

Vierailu lähti käyntiin halailulla. Liekö sisarukset tunnistaneet toisensa, kun näin lämpimissä merkeissä aloitettiin? :D


Ja sama hieman lähempää...


Välillä piti näyttää vähän juoksutaitoja. Tappi oli n. 4cm ja 3kg Sinttua isompi, joten "pikkusisko" joutui juoksukisassa hieman altavastaajan asemaan.. Typy teki kuitenkin urheita loikkia yrittäessään pysyä velipojan vauhdissa mukana.



Juoksupuuha veti voimat hetkeksi, joten oli syytä keskittyä rauhallisempiin puuhiin. Tappi sai hampaisiinsa SUUREN kepin, jota siskokin olisi voinut hieman järsiä..


Varovainen lähestyminen...


Sitten hieman "keskustelua" aiheesta.

Tappi & keppi ottivat jalat alleen, eikä sisko pysynyt enää perässä.


Simpari sai jäädä sivustakatsojan rooliin.


Mutta ei hätää. Tappi sai pitää keppinsä...


...ja Sinttu tyytyi hieman pienempään. :)


Pienen lepotauon jälkeen käytiin taas asiaan. Tässä painiotteita à la NN-siskokset:


Tässä on päätä sekä häntää. Aina ei vaan tiedä mikä on kenenkin...


Pikkusisko pyrki niskan päälle.. Kokoerosta huolimatta Sinna ei missään vaiheessa ollut luovuttamassa leikkiä. Viimeisillä voimilla piti vielä yrittää näyttää velipojalle kuka oikein on kukakin. Huomatkaa Tapin kärsivä ilme. :D

En edes katsonut kuinka kauan nuo kakarat riehuivat, mutta väsymys alkoi jo pikkuhiljaa näkyä. Värin lisäksi tyypit jakavat myös pitkäkielisyysgeenin:

Sisätiloissa oltiin jo niin väsyneitä, että painia piti jatkaa vaakatasossa.. :D



Suuret kiitokset sunnuntaiseurasta, riehukaverista ja kakkukahveista Harrille perheineen! :) Tuo koira ei ehkä koskaan ole ollut niin väsynyt, kuin sunnuntai-iltana. Hyvä kun sai iltapissille raahattua.

Me tullaan varmasti uudemman kerran vähän keväämmällä käymään ja silloin toivottavasti ilman reikiä. Mahdolliset onnistuneet kuvat on tervetulleita, osoite löytyy tuosta profiilista.