Pulla on oikein herttainen nuori whippetneiti, jota Sinnan railakas meno taitaa välillä vähän hirvittää. Keväinen sää pisti kuitenkin molempien tyttöjen hännät vipattamaan, kun vierailimme koirapuistossa. Sinna ja Pulla juoksentelevat ja kisailevat mielellään kylki kyljessä, ja voi sitä riemua kun kaverukset purkivat yhdessä energiaa! Sinnakin osaa jo juosta ja leikkiä melko fiksusti aikuisten koirien kanssa.
Omaan touhottajaamme verrattuna Pulla on kovin seesteinen ja rauhallinen, siis varsin miellyttävä vieras. Sitä paitsi neidin mukana toimitettiin ihana oma peti, jolla Pulla huilaili kaikessa rauhassa. Sinna taisi olla moisesta ylellisyydestä välillä jopa vähän kateellinen, liekö ruoho vihreämpää kaverin peitolla, kun oma koiranpeti ei houkutellut sitten ollenkaan?
Pullan reissuviikonloppuun kuului monenlaista hemmottelua. Kuka arvaa, mitä tässä kuvassa tapahtuu?
Kaksi suippanaa koiranpyllyä vastakkain (välissä mikälie pallosalama...) ei kertakaikkiaan voi tarkoittaa muuta kuin ruokaa! Tosin emme alkuun meinanneet löytää taikasanaa, joka olisi saanut vieraamme pomppimaan tasakäpälää. Sinnalle sanat "onko nälkä" ja "lähetäänkö syömään" tarkoittavat päivän kohokohtia, mutta Pulla vain vilkuili kainona kun koetin virittää vierastamme illallistunnelmaan. Ruokaa? Nappuloita? Ei mitään liikettä, ei niin minkäänlaista. Kunnes keksin ehdottaa...
...SAPUSKAA!!!
Vaan kumpihan sitä sapuskaa lopulta syökään? Tytöt vaihtoivat tyylikkäästi paikkoja kesken ruokailun, ja Pulla pääsi testaamaan Sinnan ruokakuppitelinettä. Aina roiskuu kun rapataan, mutta ruoka maistuu ja se on pääasia. :)
Näyttäisi se sapuska maistuvan Sinnallekin. Ja sitten pannaan ruoan päälle maata.
Puistossa riekkuminen taisi viedä vähän voimia. Herttainen vieraamme arkaili perjantai-iltana makuuhuoneessa koisimista, se taitaa olla kotosalla kiellettyjen listalla, mutta lauantaina käpertyi jo talon tapaan yhteiseen petiin kuin vanha tekijä. Tai väsynyt; ulkoilla sai toki lauantainakin :) Myönnettäköön ihan julkisesti, että kahden riehakkaan whippetneidin ulkoiluttaminen aamu-unisena liukkaalla säällä ja liian suurissa saappaissa on varsin hasardi yhdistelmä.
Tämähän käy jo rutiinilla: kaksi taikasanaa, yksi taika! (Ei, tilanne ei ole lavastettu.)
Viikonloppu sujui kaiken kaikkiaan mukavasti, vaikka Pulla taisi aluksi hieman vierastaa kyläpaikkaa ja nelijalkaista emäntäänsä. Pulla näytti kuitenkin viihtyvän mainiosti, ja yhteiselo touhukkaan Sinnan kanssa sujui koko ajan paremmin: sunnuntaina nukuttiin jo päivätorkkuja samalla sohvalla.
Sinna oli kovin iloinen pienestä vieraastaan, ja toivottaa Pullan epäilemättä tervetulleeksi uudelleen. Kuten me muutkin emännät :)
Pulla palautettiin sunnuntai-iltana takaisin oman laumansa pariin. Kotona tuntui kumman tyhjältä vieraan lähdettyä. Meidän huushollissa taitaa olla toisen koiran kokoinen aukko, joka kaipaisi suippokuonoista täytettä.
2 kommenttia:
Voi ihanat kaverukset!
Kivoja kuvia kaveruksista :D
Lähetä kommentti