Ura auki!

Sinna avasi kisauransa Tampereella helatorstain kisoissa. Hyvinkään harkoissa kasvattajat saivat ylipuhuttua ja soittelin pari päivää ilmoittautumisajan jo umpeuduttua PVK:n kisajärjestäjille ja anelin, josko meidän pieni tiikerviineri saisi vielä liittyä joukkoon juoksevaan. Ja saihan se.

Sinna kisapaikalla, nenä taas auki siankorvan piilotuksen takia.

Keskiviikon ja torstain välisen yön nukuin levottomasti kisapainajaisia nähden. Milloin emme löytäneet perille, milloin olimme viisi tuntia myöhässä tai Sinnalta puuttui puolet rokotuksista... Jännitys tuntui vatsassa vielä herättyäkin ja helpotti vasta autossa, kun saimme kaiken kunnialla kyytiin kisakirjaa ja juoksukoppaa myöten. Matka Tampereelle vei santsitaukoineen yllättävän kauan ja olimme perillä vasta paria minuuttia vailla yhdentoista, kisojen oli määrä alkaa tasan kahdeltatoista. Löysimme kisapaikalta heti tuttuja, Sinnan kasvattajat Remu-veljen kanssa, sekä Viima-siskon omistajansa Maijan luotsaamana.

Viima poseeraa etukenossa. Tiikerviinerit taustalla.

Remu-veli ottaa kisailun siskojaan rauhallisemmin...

Minä kiiruhdin kisatoimistoon ilmoittautumaan. Sinnan lähtö (sijoitus 350m) oli ohjelmassa vasta seitsemäntenätoista. Ohjelmalehtinen tärisevässä kädessäni lähdin etsimään joukkiotamme, joka löytyi pian eläinlääkärin jonosta äänen perusteella - Sinna oli tainnut tajuta, ettei kyseessä ollut ihan tavanomainen päiväretki!

Eläinlääkäri antoi tytölle puhtaat paperit ja kävimme sisarusten kanssa verryttelemässä. Kaupin radan vieressä aukeavat mahtavat ulkoilumaastot, joissa kelpasi kyllä tepastella. :) Sinna jäi autoon odottelemaan ja huoltojoukkiomme suuntasi radan reunalle seuraamaan sisarusten suorituksia ja omaa vuoroaan jännityksellä odottamaan.

Remu vieheellä, mantteli 2.

Remu vetäisi komeasti oman lähtönsä voittajana maaliin, erikoiskilpailun alkuerien kolmanneksi parhaalla ajalla 18,86s! Viima oli Sinnan tavoin ensimmäistä kertaa kisaamassa. Pienen pokkuroinnin jälkeen tyttö suostui menemään koppiin ja vetäisi 280m matkan ajassa 20,38s. Viima joutui nöyrtymään itseään puolet isompien urosten keskellä ja saapui maaliin neljästä koirasta neljäntenä. Viimalla on Sinnan tavoin hirveä hinku juoksemaan, joten odotamme siskolikalta paljon, kunhan kisakokemusta alkaa kertyä! :)

Viima vieheellä, niin ikään mantteli 2.

Suvi odottaa jännityksellä lähtöä nro 17.

Ennen 16. lähtöä pidettiin puolen tunnin tauko, jonka aikana kävimme lämmittämässä Sinnan lähtöä varten. Virallisen eväs- ja lämmittelyvastaavamme (Suvin) kanssa nuo hölkkäilivät mäkeä ylös alas ja minä olin hengessä mukana kakkapussinkannattelijana. Sinna sai niskaansa keltaisen manttelin numerolla 5 ja kävelimme radan viereen omaa lähtöämme odottelemaan. Siskoni Saara oli saapunut paikalle uutta kameraansa ulkoiluttamaan, joten neuvoin mistä saa parhaat kuvat pienestä kiituristamme.

Sinna odottelee vuoroaan hämmentävän rauhallisena.

Sinna kuunteli lähdön 16. pienen huoltomökin takaa ja meinasi repiä innostuksissaan pelimanttelinsa. Tuomarineuvoston selvitellessä edellisen lähdön sotkuja me kävelimme hermostuksissamme lähtöalueen vieressä. Viesti Sinnan käytöksessä oli hyvin selkeä: "Nyt akka viet minut tuonne koppiin ja vähän äkkiä! Minähän en tästä portilta poistu ennen kuin saan juosta!".

Vihdoin saimme luvan astella radalle. Arpaonni oli suonut Sinnalle kopin numero 2, toisiksi sisimmän. Itseäni huolestutti vähän kopitus - viimeksi tyttöä on koppiin tuupattu viime syksynä - mutta se kävi kuin vanhoilta tekijöiltä. Sinna oli myös ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa radalla oli sen lisäksi viisi muuta pitkäkoipea viehettä tavoittelemassa. Ja jännittihän se, ainakin emäntiä.

Viehe liikkeelle ja kopit auki. Kuusi koiraa ampaisee vieheen perään ja heti ensimmäisessä kaarteessa tapahtuu jotain hämmentävää - yksi koirista pysähtyy keskelle rataa muiden jatkaessa matkaa. Eksynyt (musta) lammas juoksee onneksi omistajansa luokse, eikä lähde juoksemaan viehettä vastaan (sekin ihme näissä kisoissa jo kerran nähtiin..). Muistan yhtäkkiä, että hitto vie, meidän koirahan juoksee tuolla! Koirat ovat ennättäneet jo takasuoralle, jossa Sinna pinkoo neljäntenä viidestä jäljelläolevasta. Sama järjestys säilyy maaliin asti, johon Sinna saapuu ajassa 24,95s. Tärisevin käsin saan pannan tytön kaulaan ja uskallan vihdoin vilkaista huoltojoukkoja aidan toisella puolella - uhkauksista huolimatta ei radan reunalla näy yhtään tuoretta oksennusta...

Juoksua jälkikäteen analysoitaessa Sinnan kasvattaja Jyrki kertoi, että tyttö oli takasuoralle tultaessa painanut uloimmaksi, ilmeisesti ryysistä välttääkseen. Pidempi matka kostautui tietysti ajassa - saa nähdä millaisia aikoja alkaa tulla, kunhan Sinna saa vähän lisää kisakokemusta.

Ainoa otos, jossa kaikki sisarukset osuivat samaan kuvaan.. Sinna tyylikkäästi keskellä.

Suvi ja Sinna lähtivät jäähdyttelemään ja minä liityin siskon seuraan radan reunalle erikoiskilpailun finaaleja katsomaan. Koirat jaetaan finaaleihin alkuerien tulosten perusteella, joten finaalilähdöissä on kerrallaan kuusi nopeudeltaan äärettömän tasaväkistä koiraa. Sinnan kasvattajien toinen koira Muru ei ilmeisesti kestänyt painetta, vaan painoi kilpakumppaniaan viimeisellä suoralla ulos radalta sen verran voimakkaasti, että tuloksena oli hylkäys. Remu piti paikkansa kisan kolmanneksi nopeimpana koirana tienaten omistajilleen huikeat 10e! On tämä kyllä kannattava harrastus..!

Palkintojenjaon jälkeen ja pulssin taas tasaannuttua kokosimme joukkiomme autoon ja lähdimme köröttelemään kohti kotia - väsyneinä...


...ja onnellisina. Vasta ensimmäinen kisa takana ja monia kisavuosia vielä edessä päin. :) Kiitos seurasta Kiiturit ja Maija, meillä oli mahtava päivä!

Ps. Saaralla on mahtavia kuvia Sinnan lähdöstä ja kisoista muutenkin. Laitan kuvat tänne lähipäivinä!