Vieheensyrjään kiinni!

Päätimme eilen uhmata toukokuista räntäsadetta ja lähteä Hyvinkäälle kesäkauden ensimmäisiin ratatreeneihin. Sinna on saanut viime viikkoina tavallista vähemmän liikuntaa kiimajuoksun takia, ja minua kauhistutti lykätä koira radalle koleana päivänä. (Lisäksi pelkäsin, että Sinna on aikuistunut ja unohtanut vauhdin hurman, että sitä ei enää kiinnosta koko rätti, ynnä muuta ynnä muuta.)

Hyvinkäälle saavuttuamme saimme valitettavasti todeta, että kaikki pelkomme osoittautuivat turhiksi. Vieheen moottori oli rikki, eikä radalle ollut mitään asiaa. Korvaukseksi pääsimme kuitenkin radan viereiselle nurmikolle maastoradan tyngälle. Sinna ei ole koskaan juossut kiemurtelevalla maastoradalla, mutta viehe on viehe on viehe: kun vein tytön jonoon nurmikentän laidalle ei innolla ollut mitään rajoja. Saalistajamme säntäsi vieheen perään kuin pieni eläin ja selvitti radan ainoan käännöksenkin melko sukkelasti. Ratamiehet nauroivat Sinnan määrätietoiselle menolle. Juoksun jälkeen Sinna kävi iloisesti morjestamassa kaniininsa moottorit. Itketti ja nauratti, kun koira oli niin onnellinen.

Sinnan kasvattajat treenaavat Sinnan veljeä Hyvinkään radalla, ja tulipa sitten kasvattajien kanssa puheeksi tulevan viikon helatorstain kisat. Mulla piti olla töitä, kisojen ilmoittautumisaika oli jo mennyt umpeen, mutta niin vaan eilisestä menosta rohkaistuneina järjestimme muutaman asian. Lopputuloksena sellainen pikku juttu, että ME LÄHDETÄÄN ENSI TORSTAINA TAMPEREELLE!!! Meidän pieni viineri menee elämänsä ensimmäisiin kisoihin!

Kyllä nyt jännittää. Paitsi Sinnaa, jolle ei ole vielä kerrottu koko asiasta, ettei se sitten turhaan jännitä. (Hysssss.)