Kepposia

Olin niin innoissani kertomassa kaikista kivoista koirakavereista, että unohdin neidin edesottamuksista puolet. Siis ne huonot puolet..

Meidän ensimmäisinä yhteisinä päivinä oli jo muutamat kakkakepposet, joista tännekin kerroin. No, ei kahta ilman kolmatta. Sinnalla on ihastuttava tapa heti kakattuaan rynnätä suu ojossa hotkimaan tuota tuoretta, lämmintä, höyryävää herkkua... useimmiten onnistun estämään nämä aikeet, mutta en toki aina toimi valonnopeudella. En ainakaan juuri herättyäni.

Eräänä aamuna (liekö tuo vielä ollut yötä, pimeää ainakin oli) heräsin tutuhkoon maiskutuksen soundiin ja heitin valot päälle, niin eiköhän tuo keppostelija vetele viimeisiä nokareita sanomalehtipediltä.. En sitten ehtinyt väliin. Jatkoimme tytön kanssa unia, minä yrittäen vältellä neidin hieman eau-de-caccalta tuoksahtavaa henkäisyä ja vielä mukavampia pusuyrityksiä. Parin tunnin kuluttua herään siihen, että tyttö vääntelehtii ja pykii. Ehdin olla hetken kauhuissani, että nyt se tukehtuu johonkin, mutta turhaan. Ystävämme aamukakka oli vaan tulossa ulos niin sanotusti väärästä päästä. Siinä se oli sitten lakanalla. Ja olisi mennyt vielä toisen kerran kierrätykseen, ellen olisi ehättänyt väliin.

Lakana siis meni vaihtoon. Ja etteivät keppostelut loppuisi lyhyeen, oli tyttö pissannut sänkyyn sillä aikaa, kun tungin lakanaa pesukoneeseen. Myös uusi lakana kirvoitti pissantuoksuiset vastalauseet.. joten kyllä, sänkyyni on pissattu kahdesti. (sikäli kun tiedän..) Kolmas lakana oli kaiketi enemmän neidin mieleen, sillä sitä ei toistaiseksi ole silattu minkäänlaisilla uusilla tuoksuilla.

Niin. Kyllä meillä toki aamuöisin tehdään muutakin kuin pissitään ja kakitaan. Askartelu on myös ollut suuressa suosiossa:


YTV:n matkakortti oli se. Nauroivat minulle, kun vein sen palvelupisteeseen ja sanoin, että tarttisin vissiin uuden.... mokomat.

(edit: ei Sinna sittenkään pitänyt siitä kolmannesta lakanasta. :( hän taitaa pitää enemmän pitsistä, vanhanaikaista tunnelmaa on haettu pienin hampain lakanaa tuunaamalla..)