Raahasin Sinnan viime viikolla ulos heti kun ensimmäiset hiutaleet alkoivat taivaalta putoilla. Tyttö ei ihan tainnut tajuta mistä oli kyse.. ja ollakseni rehellinen, ei se niin kovin ihmeellinen sade lopulta ollutkaan, muuttui loskaksi saman tien kun maahan asti ehti.
Lähdin viikonlopuksi häävierailemaan Turkuun ja jätin Sinna vanhempieni hoteisiin. Ja sittenhän sitä lunta tulikin oikein urakalla. Sinna ei kuulemma ollut järin innostunut lumimyrskystä, vaikka hiutaleita olikin leudommassa säässä kivaa jahdata. Päällä oli tietenkin mummin (toim. huom. minun äitini, Sinnan "mummi") tekemä nuttu, jossa on toistaiseksi vielä hieman kasvun varaa.. :)
Tänään palasin itse sivistyksen pariin ja lähdimme Sinnan kanssa ensi töiksemme rokotuksille. Tyttö olisi halunnut pussailla kaikkia eläinlääkäriasemalla pysähtyneitä, eikä edes tainnut huomata rokotusta. Eläinlääkäri katsoi turvonnutta varvasta ja totesi, ettei sitä kannata nyt kuvauttaa, koska sille ei kuitenkaan voisi mitään tehdä. Lopetan siis itsekin sen murehtimisen. Sydänäänet olivat kohdillaan ja purentakin sai kehuja. Tyttö painaa nyt 6.5kg. ..melkein tuplasti sen, mitä tullessaan!
Rokotusten jälkeen piipahdimme Tapiolan Stockkalle hankkimaan Sinnalle palkintolelua (vaaleanpunainen possu). Kaikki vastaantulijat olivat hyvin ihastuneita pinkkiasuiseen tyttöön, joka saikin pusutella lisää ja lisää ja lisää... Ehkä Sinnan elämän onnellisin päivä. :) Törmäsimme myös erääseen perheeseen, jonka kanssa jäätiin juttelemaan. Kertoivat käyvänsä Mankkaan vanhalla kaatopaikalla juoksuttamassa isovillakoiraansa ja otin vinkin ilolla vastaan. Eiköhän mekin sinne suunnata, kunhan nuo rokotukset saavat ensin vähän vaikuttaa.
Nyt illalla ollaan käyty tytön kanssa lumikävelyillä. Ulkona on ihanan rauhallista, kun missään ei liiku ketään ja katuvalot valaisevat lumista maisemaa. Sinna ei muista palella, kun pysytään koko ajan liikkeessä tai keksin sille tekemistä. Hurjan hauskaa on pyydystää lumikokkaretta, jota potkiskelen kävellessäni eteenpäin. Samoin olemme etsineet hangesta hiiruja (minä potkin lunta ja höpötän sekopäisenä "mikäsielläkatsomikäsielläononkosiellähiiru!onkohiiru!katso!missäon?!" ja Sinna pyörittelee päätään ja välillä hyökkää hankeen naama edellä). Sinnan tavaramerkiksi on muodostunut kasa lunta nenän päällä. :D Sitä nenää kun riittää ja se on tungettava joka paikkaan. Ihana Sinna. :)
5 kommenttia:
Moikka tätäkin kautta! Pullan omistaja siis pongasi blogisi tuolta whippet-sivuilta. Aivan ihanan söötti tuo sinun hauva-vauva, arvaa vaan, tuleeko uudelleen pentukuume, vaikka ensimmäinen on vasta murrosiässä =)
Sinna on siis niiiiiiin ihana noissa kuvissa ja oikeastikin. Viikonloppu "mummilassa" oli riemukas. Ruoka maittoi, samoin leikki ja uni. Hauvavauva on päässyt pahimmasta kokeilenhampaillanikaikkea-vaiheesta ja korvanuolaisuun ei sisälly enää automaattisesti läväreitä. EI alkaa myös toimia. Tosin ensin vilkaisu alta koirankulmien, että oletko ihan TOSISSASI! Kaksi pehmoeläintä viikonloppuna saatiin lähes hengiltä. Ehkä niiden elämää voi jatkaa pikkuisen muutamalla tikillä... Yhteinen harrastus löytyi Vilille ja Sinnalle - päivänokoset. Todella kasvattavaa, ainakin päätellen Sinnan (ja Vilin) hyvin kehittyvästä painokäyrästä =).
Hau teille kummallekin!
t. Sinnafani no1
sinnulin takki on aika ihqu! :)
Eksyinpä tänne Saaran blogin kautta :) Mankkaan vanha kaatis on huippupaikka, paitsi just nyt, kun on pelkkää märkää ja liukasta ja mutaa! Siellä käy kovasti paljon koiria ja pääosin hyviä tyyppejä :)
Siellä voi myös törmäillä sekalaiseen portugalinpodengolaumaan, jonka mukana vaellan satunnaisesti 1v Kerttu-neidin kanssa. Kovaa porukkaa juoksemaan :P
Eräät ne on niin laiskoja päivittämään maailman tärkeintä ja kaivatuinta blogia ! Mrrrr ja HAU
t. Sinnafani no1
Lähetä kommentti